sunnuntai 8. toukokuuta 2022
Pyhät sielut pyytävät kakkua ja leipää
Valentina Papagnan katsaus Purgatoriosta Sydneyssä, Australiassa
Tänään aamulla enkeli tuli ja vei minut Purgatorioon. Kävimme monien sielujen ryhmien parissa, ja jokaiselle ryhmälle minulla oli erilaisia tehtäviä suorittamaan. Puhuin myös heidän kanssaan ja lohdutsin heitä.
Sitten enkeli sanoi: "On vielä yksi ryhmä, jonne meidän pitää mennä."
Laskeuduimme hieman ja tuloimme avoon kentälle, joka oli hyvin tyyni ja surullinen, jossa tapasimme lisää sieluja, jotka odottivat. Alkoimme puhua joidenkin heistä kanssaan kun huomasin ryhmän naisia seisoavan ei liian kaukana meidän takamme.
Heitä katseli minua ja kuulin heidän sanovan toisilleen, kaikessa innostuksessaan: "Ah, tämä on nainen, joka antaa kakkua ja leipää ihmisille. Mutta näitkö? Hänellä on aina pieni poika mukana, erittäin kaunis pieni poika. Minne hän menee, sinne myös poika menee. Häntä ei koskaan jätä."
Enkeli ja minä kuuntelimme heitä, katsoimme toisiaan ja alkoimme nauramaan.
Nämä sielut eivät tietäneet nimeäni. He viittasivat minuun vain sanomalla 'tuo nainen'. Naurasin ja sanoin: "Oh, jumalauteni."
Sydämessäni tiesin heti, että pieni poika jota he näkivät oli pieni Jeesus-lapsi joka on aina suojellen minua ja opastamassa minua. Purgatorion sielut eivät saa tunnistaa Häntä ennen kuin ne ovat puhdistuneet.
Kysyin enkeliltä: "Oh, kuinka he tietävät pienen pojan?"
"He näkevät Hänen!" vastasi enkeli.
Sanoin: "Kiitos Herrani, pieni Jeesus-lapsi."
Katsoessani minua sielut sanoivat toisilleen: "Mennään ja kysymme häneltä voiko meidän saada jotain tuota herkullista kakkua ja leipää."
Roiskattomasti he lähestyivät minua ja kysyivät: "Nainen, saatamme jotenkin kakkua ja leipää? Olemme erittäin nälkäisiä. Auta meitä, olkoon Herra armollinen."
"Varmasti annan teille jotain kakkua ja leipää," vastasin minä.
Tämä tarkoittaa sitä, että autan heitä rukoilemalla heidän puolestaan, tarjoamalla heidät Herrammeen Pyhässä Messussa sekä tarjoamalla heidän puolestani saaman Pyhän Ehtoollisen, sillä se ruokkii heidän sieluaan.
Purgatorion sielut ovat erittäin nälkäisiä leipää. Leivä edustaa Jumalan Pyhää Sananaa, jolla heidät ruokitaan henkisesti ja myös kun te rukoilete heidän puolestaan. Kakku edustaa makeutta; tämä auttaa heitä kärsimyksessään.
Pyhän Messun aikana, kun Herrammeen vapaaehtoisesti uhraa Itsensä samalla tavoin kuin Hän teki Pyhällä Ristillä Golgatalla, näen Pyhät Sielut tulevan ja kerääntyvän Alttarille. He kaikki polvivat, odottaen kiireisesti heti tarjottavansa. Tiedän että Herramme nähdä heitä kaikkia.
Konsekraation aikana, kun Herran uhraa Messussa, joka annetaan ja tarjoillaan meidän kaikkiin, sielut ovat myös siellä todella rukoilemassa ja odottaen että he voivat lunastaa. Tuolla hetkellä he odottavat jotakuta, joko papia tai seurakuntalaista, joka tarjoaisi heidät Herralle. Sielut eivät voi auttaa itseään.
Jos sielut tarjotaan meidän Herrallemme konsekraatiossa, on siitä heille hyvin hyödyllistä, mutta jos papit ei mainitse heidät, ne joutuvat odottamaan. Joidenkin nostetaan alttarin yläpuolelle, joidenkin ei, ja ne jäävät sinne. Se riippuu sen synnin tilasta, jonka he ovat tehneet. Jotkut saattavat puhdistua heti. On suuri salaisuus.
Kun lähdemme alttarin luo vastaanottamaan ehtoollisen, huomaan myös kuinka pyhät sielut siirtyvät kummallekin puolille antaakseen meille tilaa, sillä ne tietävät ihmisten tulevan eteenpäin vastaanottamaan siunausta.
Sielut jatkavat liikkeensä alttarin suuntaan koko messun ajan. Messun päätyttyä seuraan kuinka ne palaavat tabernakkeliin.
Ne ovat aina lähellä tabernakkelia kirkossa, sekä yöllä että päivällä. Siellä ne tekevät valvontaa meidän Herramme ja odottavat jotakin tarjoavan heidät ylös. Niinpä ne ovat jatkuvasti kirkossa.
Pyhät sielut tarvitsevat rukoilumme ja uhrauksiamme, ja heidän tarvitsee messuja pitää heidän puolestaan.
Kiitosin Herrani, pieni Jeesus-lapsi aina olevan mukani ja suojelvani. Muistan monta kertaa siunaavan Äidin sanoneen Herralle Jeesukselle lapsena: “Poikani, varmista että olet aina Valentinan kanssa ja suojele häntä missä tahansa hän menee.”
“Kyllä, äiti,” Hän sanoi.
Kuinka kaunis on nähdä siunaava Äiti puhuvan meidän Herramme kanssa kuin äidin lapselleen.
