lauantai 31. tammikuuta 2015

Viesti teemalla "Sielu" Luz de Marialta - Osio 1

Ihmisen luomana Jumalan kuvaan ja kaltaiseksi, hän on täysin kykenemään yhteyteen Hänen (Gen 1:26) kanssa. Hänet voi rakastaa ja tutustua häneen. Me olemme hänen lapsiamme, ja voimme liukua jumalallisten syvyyksien läpi niin, että ne jäävät avoimiksi ihmiskunnalle, missä ihmissuhtaisuus meidän kautta tunkeutuu ilman sen ottamista haltuunsa, sillä vain "kyllä" ihmisestä inhimillisen tahdon tarvitsee — nousemaan yläpuolelle inhimillisistä haluista yhdistyäksemme Jumalan Tahdoksi. Se ei ole utopia vaan rajoittamaton ja vertailuton jumalallinen rakkaus hänen lapsilleen.

Ihmisillä on arvo – säilyttää valta elävien olentojen yli maassa, jotka asuvat heidän kanssaan. Arvo ihmisenä, koska ihminen ei ole "jokin," vaan “joku.” Ja se tietoisuus pitäisi olla kaikilla — yhteydenpito Maahan ja muiden ihmisten luomuksiin, kaikki kutsuttu pelastukseen niin että he voivat antaa uskonnon ja rakkauden vastauksen, jota jokainen yksilö voi tehdä itsenäisesti. Ei yhtään ihminen voi vastaamaan toisen puolesta.

Viitaten Augustinusen tunteisiin, esittelen hänen mielipiteensä: “Ne jotka rakastavat Jumalaa ja alistuvat Hänen Sanansa ovat jakautuneet kahteen ryhmään: ne etsivät iankaikkista rauhaa, ja ne joka tavoittelevat aineellisia ja ajallisia hyödykkeitä — suosien itseänsä ennen Jumalaa. Vaikka nämä kaksi ryhmää on sekoittunut historian alusta asti, he kuuluvat jollakin tavalla kahteen eri kansaan tai kaupunkiin: edellä mainitut kuuluvat mystiseen maahan Jumalan Kaupunkia (Jerusalem), kun taas jälkimmäiset kuuluu katoavaan maailmalliseen kaupunkiin (Babylon). Alusta asti he ovat vastakkain — mutta lopullisen tuomion kautta, ne erottaa toisistaan loppukypsyyteen.

Tässä jakautumisessa näiden kahden ryhmän välillä, molemmat haluavat olla oikeutettuina onneen. Siksi me luomme Jumalamme – jotta olisin onnellinen ja pyhä kuin Kristus on pyhä, ottaen huomioon että hänen toisella tulemisellään, Kristus tulee Pyhään Kirkkoonsa. Mutta ihmiselle joka nousee kohti pyhyyttä, hän täytyy toimia Jumalallisesti. Täällä löydämme Jumalan armeliaisuuden — joka ei ole epäselvä syntisen edessä kun se näyttää vain halua vaan tahtoa ylitse asiat jotka vastustavat kasvua, sillä harvat ovat vapaaehtoisten suostuneet tulla lävistetyiksi tähän keihäänsä joka polttaa tai haavoittaa ei vain mutta magneetoida ihmisen luomuksen sielun tämän jumalalliseen janon – jotain myönnettyä vähälle ihmisluomuksille jotka maistivat Taivasta etukäteen: Pyhät. Ihminen osana Kirkkoa täytyy olla pyhä kuin Kristus on Pyhä. Jokainen ihminen kutsutaan toimimaan ja tekevä niin että hänen tekonsa ja teot ovat kopioita niistä joiden Kristuksen – valmistautumassa Jeesuksen paluulle.

Jos ihminen antaa, ja jos hän tarjoaa kuinka paljon tahansa, jos hän ei puhdista tahtonsa, antaminen ei ole niin kuin Jumala haluaa sen olevan. Siksi vaikka hän haluaisi olla kotka ja nousea korkeuksiin, jos siivet sisältävät jälkiä inhimillisestä halusta — ne eivät pysty nostamaan ihmiskuntaa, ja tämä jää Maahan katselemaan itseäänsä ja valittamassa.

Nykyinen ihminen liikkuu kuten edellisten sukupolvien ihmiset – uimalla virran keskellä, joka tyynnyttää ihmisen hengen, ohjaamalla häntä pois oikealta tiestä, jolla ikuista elämää löydetään. Edellisissä sukupolveissa — on niitä, jotka ympäröivät pimeyden valona naamioituneina, tuntelemassa ympäriinsä pimennässä eikä lövistävä loistavaa valoa, näkevät valon siellä missä on pimeys — pilkkaamalla Jumalan sanaa kovaäänisesti julistaen että Jumala ei selitä sanansa. Nämä hullut vähän rakkautta Jumalalle tuovat tuomitsivat ja syyttävät jumalaista tahtoa jatkuvasti varoittaessaan kansaaan — jonka hän lupasi ettei jätä yksin.

Ihmiskunta liikkuu "jo" ja "ei vielä"; ei "ei vielä", armosta, vaan tämä sukupolvi kohtaa puhdistavan taivaan paljastumisen, sillä se on loukannut Luojansa enemmän kuin muut sukupolvet.

Ihmisten sokeudessa monet sanovat: "Me käytämme hyvää, jatkamme sinin kieltäminen koska emme synnitä. Me olemme vapaat, me olemme pelastuneet, ne jotka toimivat vapaan tahdon mukaan, kaikki mitkä meille on anteeksi antanut, me pelkäämme mitään sillä Kristus on armo ja antaa kaikki..." – Vain että armo on oikeudenmuoto sille joka elää oikein, ja syntinen katuaa.

Taivas paljastaa meille oikeutensa rakkautessaan, jota tämä sukupolvi kohtaa. Tässä polttavassa syvässä toivossa Jumala varoittaa meitä kun hän ilmestyy, jotta syntinen voi muuttaa synnin rakkaudeksi Herraansa ja Jumalanaan, ja Jumala pelastaa heidän sielunsa. Pelko, kauhu, avuttomuus ovat tunteita jotka on sallittu ihmisille luomukselle kun taivaan merkkejä julistetaan ennen ihmiskunnan kapinointia.

Taivas paljastaa merkkinsä, kun taas ihminen kieltää nämä merkit. Pelko johtaa Jumalan kaikkivoipaisuuden kielteiseen tunnustamiseen yli rajoitetun ihmisen olemassaolon. Jumala ei pelkää vaan puhuu totuudella jota mies ei tiedä koska hän elää pinnallisesti ilman tunnustamista Luojalle, ja mitä hän ei tiedä pelottaa häntä.

Pelasta sielu… mistä?

Pelasta sielu samalta ihmisen itsestä joka itse ei tiedä sielaansa eikä heitä pois jumalaisesta tahdosta niin että se jatkuvasti tönää pimennässä.

Syntinen tai syyttömät, mies luotiin Jumalalla ja upotettiin maallisen mukavuuden lempeyteen, ei kiirehtänyt koska ehkä Kirkko ei korostanut tarpeeksi tästä, ja ihmisen olemassaolo on muuttunut mukaiseksi tähän kevyen hengelliseen elämään joka enää vaatii siitä enemmän eteenpäin. Uskonto on heikentynyt; ihmisen henki suosii uutta teknologiaa ja jopa uusia liberaaleja ideologioita jotka eivät edellytä jumalaista toimintaa tai tekoja mutta seuraavat jokaisen omalla tahdollaan.

Toisella puolella on kirkon joidenkin vaikutusvaltaisten henkilöiden puolittainen suhtautuminen siihen, että he eivät saarnaa lähestyvää asiaa jotta uskovaiset säilyttäisin. Ristiin päässeet papit taas saarnavat totuuden tulevista ajasta mutta pitävät etäisyyttä kaupunkiyhteisöistä jotteivät pelottaisi uskovaisia. Mutta mitä kaikista niistä sieluista jotka eivät huomioi tai kieltää Jumalan Äidin ennakkotietoja, joka rakkaudestaan lapsilleen varoittaa ihmiskunnan matkalla olevia likaisen ja koettelevan polun jos se ei käänny takaisin? Siksi on välttämätöntä saarnata Jumalaa "sopivissa ja sopimattomissakin aikoina," kuten Paavali sanoo.

Pelastaako sielu?

Jumalan Äiti on viime aikaan painottanut voimakkaammin sielun pelastamisesta. Meidän täytyy laajentaa käsitettämme sielusta jos haluamme omistaa sen.

Kuvailemme yleisöä... niin ajatellaan ihmisen ruumiosta: universumista lihan ulkopuolella, jota nähdään ensisijaisesti, mutta mitä tapahtuu ihmisen sisällä? Mitä tapahtuu ihmisen ruumiissa?

Yleisö riippuu Jumalasta; meidän ruumistamme yleisöstä joka koostuu ei vain lihasta jota nähdään, eikä pelkästään hengitysteistä tai sulatusjärjestelmästä vaan myös henkisestä ruumiista. Olemme ruumis, sielu ja henki: trilogia.

Puhumme niin paljon sielusta. Miksi puhutaankin niin paljon sielun hoidosta? Miksi tämä on niin? Sielu on lähempänä meitä koska se on sisäisemmämme. Jos sanon "sielu" sinulle, mitä *sinä* ajatlet sielusta olevan?

Sielu peittää meidät sisältään ja ulottuu "ulospäin." Kun puhun sisällä olevasta, kuvitelen jotakin todellista joka on elävää, painavaa, energistä, virtaavaa ruumiimme läpi veren tavoin. Sielu virtaa ja suojaa meidän henkisen organismiemme jotta olemme sen heijastus riippuen siitä mitä hoitamme itsemme ja sitten muille.

Voimme olla hyviä tai pahoja olentoja; sielu kohtaa jotakin hyvin monimuotoista mikä meidän itseämme määritellään: Hyvä ja Paha, Valo ja Pimeys, ja vapaalla tahdollamme valitsee mitä kohtaamaan sielumme, joka on Jumalan luomus.

Sielu on Jumalan luomus, ja se on hyvä koska kaikki Jumalalta saatu on hyvää. On ihminen haastettu pahoilla intohimollaan, maailmalla ja lihalla — pahojen apujoukoilla — esitetty hänelle jotakin hyväksi.

Sielun Jumalaan verrattavuuden kautta se omistaa kolme laatua: muistin, ymmärryskyky ja tahto. Sillä sielulla on yhteys ruumiiseen, joten tämä muisti ja ymmärrys ovat hyvin tärkeät asiat joihin meidän kutsutaan: älykkyyden. Meidän pelastuksemme riippuu siitä miten käytämme älykkäämme.

Siksi meitä kehotetaan kysymään jotta lukisimme, kasvaisimme — vahvistamaan järkeä ja siten älykkyyttämme — mikä avaa meille tietoa siitä mitä tiedämme, sitä mistä ei ole puhuttu mutta on totta.

Kristus tuo meille uutta uutista; hänen rakkaudensa liikkuu jatkuvasti, johtaen meitä tiedosta toiseen viestin uudistuvassa novellissa, jotta älymme ja käytöksemme johdattaisi tämä sielujen intohimoon — kuin jumalallisen heijastus.

Jos rajoitan itseni ja asettelen vapaaehtoisesti niin, että olen neljässä seinässä, ymmärtäen vain sitä mitä minulle on kerrottu, rajoitan älykkyytteni katselemaan ulkopuolelle niistä rajojen, joita olen itselleni asettanut.

Olemme tarvinneet olentoja kuten pyhimyksiä — ja mainitsen suosikkini heistä: Pyhä Teresa, Isä Pio, Fransiskus Assisilainen, Katariina E., Ana Maria Valtorta, Pyhän Augustuksen sekä monia muitakin — jotka rakkauden ja järjen kautta tiesivät tarvitsevansa elää erilaista elämää jotta voivat tunkeutua tähän ensimmäiseen tasoon ja nostaa itsensä siihen missä Kristus puhuu eikä lapsi tiedä kuka on puhumassa, sanoen: “En näe häntä, en näe häntä ja katsoin kaikkialle mutta eivät löydy.”

He — pyhimykset — tarvitsivat vain lähestyä Jumalaa lähemmäs ja olla valmiita hänen näyttämään heille ja poistamaan peitteen, jota he kantoivat, ja heistä tuli pyhiä olentoja varustettuina Pyhän Hengen lahjoilla.

Meillä on kaikki Pyhän Hengen lahjat mutta emme halunneet hoitaa aukon hengellisessä älykkyydessämme joka sallii meille sanoa “Kyllä, kyllä,” koska kun me opimme jotain uutta, sanomme "Ei, ei!" Ja Kristus haluaa että sanomme “Kyllä, Kyllä!”

Tämän ihmisen käytöksen kautta sielu kasvaa ja reaktio ei tule siitä onko se minulle mielessä vai ei — onko "kristillistä etikettiä" tai ei. Käytös on jokaisen henkilön sisäinen valmis avautua näille uusille asioille, joita Kristus aina halusi tuoda kansaansa. Se voi jopa näyttää meille ristiriitaiselta, mutta jos katsoo Kristuksen sanan aineksia, nähdä että hän halusi näyttää meidän edelleen asiat — asiat jotka yleensä eivät opeteta.

Äiti sanoi: "Missä pyhä Ruusukko rukoillaan, Minun Legioonani tulee siunaamaan," ja kuinka monessa kodissa Ruusukkoa todella rukoillaan? On joitakin missä sitä ei edes rukoilla koska elävät “kevyttä” hengellisyyttä. He elävät ystävällisyyttä, eivät hengellisyyttä. Siksi hengellinen täytyy erottaa maallisesta ja meidän on opettava tottelemaan Kristusta, hänen tahtonsa ja Meidemme Äidin kutsuja.

Nämä tunteet vaikuttavat sieluun: viha, raivo, kateus, kostaminen, karkeat sanat — pahuudet painavat sielua koska minä tukkin sen tekoillani ja reaktioillani estäen sen kehittymisen mutta aiheuttaen taantumista.

Viha, pelko, huoli – kaikki tämä suuntautuu sielaan, sillä tunteemme palautuvat siihen takaisin. Augustinus sanoo, että voimme jakaa ihmiset kahteen ryhmään: ne jotka rakastavat Jumalaa ja alistuvat hänen sanaansa etsien ikuista rauhaa, sekä ne jotka haluavat aineellisia asioita ja ajanmukaisia hyödykkeitä suosien rakastaa itseänsä sen sijaan että Jumalaa. Ja olemme sekoittuneet näiden ryhmien sisällä. Siksi Sanassa sanotaan, “vehnää on sekaisin rikkaruohojen kanssa” (Mt 13:24); mutta ei kukaan halua rikkaruohoja, ja ehkä jopa osa heistä itseäänkään ei halua olla rikkaruohoja.

Ihmishistorian alusta asti olemme olleet sekoittuneita yhdessä eläen tässä monimutkaisessa keskustelussa yrittämällä määritellä sielu ja henki sen sijasta että pyrkimme toimimaan erilaisesti — Jumalan tavalla.

Mutta kyllä, meidän on tietää mitä siela on, ja nyt ymmärrämme ettei se ole keksimys vaan henkisen ruumiimme ilmentymä joka tuntee, kasvaa tai pienenee, sillä energia — jumalainen aine antamassa samankaltaisuutta Jumalan kanssa täyttäen ja vallaten kehoa.

Siksi meidän on muistettava että tunteet, halut, reaktioit palautuvat sielaan takaisin, ja ne jotka elävät sovittamalla sielunsa Jumalan käskyjen mukaan olen mystisessä Jumalan kaupungissa; kun taas ne joka noudattavat ja johtavat sielunsa poispäin järjestä ovat erossa jumalaisesta henkisestä älykkyydestä — he mennään ikuiseen tuleen tai Babyloniin, kuten voimme sen kutsua.

Olemme viisaat. Kaikki on paljastettu meille Pyhässä Kirjassa, tai yksityisten ja julkisten ilmiöiden kautta Äidin tavoin kuin Fatimassa.

Onko kukaan velvollinen uskoa Ilmioihin? Kyllä, mutta Sanassa sanotaan: “Kokeile kaikkea; pidä kiinni hyvää.” (1 Thess 5:20) Älä heitä pois Jumalan sanoja — hetket tulevat kun jano tähän sanaan muuttuu hyvin voimakkaaksi ja se saattaa olla liian hiljainen.

Kaikkien olentojen ymmärtäminen muodostuu viisaassa ihmisessä, ja joka kieltää menemästä sen yli, kieltäen kuulemasta Sanan johtaa yksilön seisoa aarteen edessään mutta haluamatta avata sitä pelosta — ja silloin kun he haluaisivat avata sen, aarre on jo mädäntynyt.

Päivittäiset kokeet vahvistavat uskoa jos usko perustuu oikeaan ymmärtämiseen ja olennon lahjaa Jumalalle. Muussa tapauksessa olento jää vain yksinään katselemassa Jumalaa tuntemattomana olemuksena kaukana siitä. Amen.